Mökkiprojektin käynnistyminen oli täysin vahinko. Sattumien kautta seisoimme viime keväänä, helatorstain viikonloppuna, ihan muista syistä kallioisella ja korkealla metsätontilla Päijät-Hämeessä. Tontti oli tulossa myyntiin. Oli aurinkoinen päivä. Valo siivilöityi satumaisena korkeiden petäjien oksien läpi. Jyrkkä, kivikkoinen rinne vietti alas kohti kirkasvetistä järveä. Keväisen rinteen sammalikon vihreys huumasi. Tähän saisi ihan mielettömän hienon mökin.
Olimme olleet onnellisia kesämökin omistajia jo vuodesta 2013 lähtien. Rakastimme pientä lautamökkiämme Iittalassa ja olimme viettäneet siellä paljon aikaa. Olimme remontoineet pihaa, saunaa, kaivoa, huussia, terassia, rantaa, kattoa ja asentaneet laiturin. Emme olleet kertaakaan puhuneet tosissamme, että luopuisimme mökistämme.
Mökki oli rytmittänyt jo seitsemän vuotta elämäämme. Mökkikauden avaus vappuna ja talviteloille laitto viimeistään lokakuun puolessa välissä. Syksyisin marja- ja sienimaat olivat tulleet jo tutuiksi. Ja luumupuutkin olivat vihdoin alkaneet tuottaa kunnolla satoa.
Mutta ajatus ympärivuotisesta mökistä tuon päijäthämäläisen soraharjun huipulla alkoi kutkuttelemaan. ”Mieti, miten makea maisema siitä terassilta olisi”, ”tähän saisi ihan mahtavan pihan, jota ei tarvitsisi kitkeä lainkaan”, ”ihan vieressä mielettömät marja- ja sienimaat”.
Kyllä! Päätimme, että käynnistämme vanhan Iittalan mökkimme myynnin. Ajattelimme, että laitamme mökin myyntiin syksyllä ja tarvittaessa jatkamme myyntiä sitten ensi keväänä. Koronan takia mökkimarkkinat olivat kuitenkin niin kuumat, että mökki saatiin kaupaksi viidessä päivässä.
Siitä se matka lähti. Eli täytyi ryhtyä miettimään, että uskallammeko todella lähteä rakentamaan (tai rakennuttamaan) unelmiemme mökkiä. Ja mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, kun itse rakentaa mökkiä. Tässä blogissa taltioidaan tätä rakennusprojektia.