Meidän mökki sijaitsee kunnallistekniikan ulottumattomissa, joten oma kaivo on käytännöllisin mahdollisuus saada juokseva vesi taloon. Periaatteessa käyttövesi olisi voitu myös puhdistaa järvivedestä, mutta koko rinteen avaaminen vesiputkien vetämistä varten ei kuitenkaan houkutellut. Tavoitteenahan on yrittää säästää ympäröivää luontoa mahdollisimman paljon koskemattomana.
Porakaivolle löytyi helposti luonteva paikka
Mökkitontti sijaitsee korkean soraharjun rinteessä ja siten rengaskaivo ei tullut kysymykseen. Luonteva paikka porakaivolle löytyi aika helposti. Vettä tarvitaan päärakennuksessa ja saunassa ja valikoidusta paikasta on kohtuullinen matka molempiin. Vesi ja viemäri putket on myös helppo vetää tien pohjaa pitkin molempiin rakennuksiin. Näin ympäröivää luontoa pystyttiin taas säästämään ylimääräiseltä mylläykseltä.
Kaivon paikan löytyminen tien läheisyydestä oli myös hyvä, koska porakaivo tehdään sen verran raskaalla kalustolla, että kaivolle olisi kuitenkin joutunut tekemään tietä. Nyt tie oli jo valmiina. Valittu kaivon paikka sijaitsee myös niin, että siihen ei laske mistään siinä määrin vettä, että olisi vaaraa pintaveden päätymisestä kaivoon.
Kaivon sijaintiin vaikuttaa myös jätevesien käsittelysysteemien sijainti. Meille on tulossa likavedelle tyhjennettävä jätekaivo sekä harmaille vesille suodatus- ja maaimeytysjärjestelmä. Vesikaivoa ei luonnollisesti saa tehdä näiden läheisyyteen. Molemmat sijaitsevatkin rinteessä selvästi vesikaivoa alempana ja välimatkaakin kertyy useampia kymmeniä metrejä.
Porakaivon rakentaminen
Porakaivon rakentaminen käynnistyi sillä, että maanrakentaja kaivoi porakaivolle noin 1,5 metriä syvän montun, johon upotetaan 1,5 metriä kaivonrenkaita. Maan alle kaivon renkaisiin tehtiin myös reikä, jonka kautta kaivolle vedettiin sähkö ja vesiputki. Renkaat vielä lämpöeristettiin varmuuden vuoksi solumuovilla, jotta tarvittaessa kaivon paineilmasäiliön voisi myös sijoittaa kaivon renkaiden sisään. Mutta tällä hetkellä paineilmasäiliö on tulossa päärakennukseen sisälle tekniseen tilaan.
Kaivonrenkaiden päälle tuli ”miehistöluukulla” varustettu kaivonkansi. Renkaiden yläreuna tuli noin maantasoon ja luukku jäi maantason yläpuolelle. Kaivo on siis yllättävän huomaamaton vaikka se tuleekin ihan näkyvälle paikalle ajoväylän varteen.
Tyypillisesti porakaivo porataan kymmeniä metrejä kallioon. Porakaivon porausreiän halkaisija on vain noin 10–15 senttiä, joten kaivoon putoaminen ei ole kovin todennäköistä. Kiinnostava tieto minulle oli, että porakaivon idea on siinä, että syvälle kallioon porattaessa tavoitetaan riittävästi kallion rakoja ja ruhjeita, joiden kautta kaivoon alkaa virrata vettä. Periaatteessa porakaivo voidaan porata myös soraan, mutta se on huomattavasti työläämpää (LUE: kalliimpaa) kuin kallioon poraaminen.
